Taistelijasmurffi on kentällä aina siellä missä tapahtuu ja rytisee.Kaukaloiden kovissmurffi on kuitenkin sisimmältään taiteilijasielu, jonka kova tahto on vienyt pitkälle. Ensi kuussa myös kansainvälisten kaukaloiden laidat kaatuilevat kun MM-kisat pyörähtävät käyntiin. Toivomme myös näkevämme paljon tutuksi tulleita vauhdikkaita tuuletuksia.
Koska luovuttaminen ei ole vaihtoehto.. Emmi Niemelä!
Taistelijasmurffi liittyi smurffilaumaan kolme ja puoli vuotta sitten. Tätä ennen vierähti yksi kausi kakkosdivarissa, josta Emmin peliura itse asiassa vasta alkoi. Kehityskulku on ollut siis hurjaa, sillä neljässä vuodessa Emmi on raivannut tiensä salibandyliigan huipulle ja maajoukkueeseen. Syynä lajin aloittamiseen oli salibandyn sähäkkyys ja haastavuus. Emmillä oli myös tunne, että hän voisi olla hyvä salibandyssa, ja tätä tunnetta kannatti epäilemättä seurata. Salibandyn parissa jatkamaan saavat halu kehittyä paremmaksi ja voittaa mestaruuksia, sekä tietysti se, että salibandy on niin mukavaa. Omina vahvuuksinaan Emmi näkee peittämisen, laukauksen
ja kovuuden. Yksi vahvuus on myös kova halu maalintekoon, tosin välillä se tuntuu kuulemma olevan liiankin kova. Kehitettävää Emmi löytää muun muassa juoksuvoimasta, pallonkäsittelystä, pomppupalloista sekä laukauksen suuntaamisesta maalia kohti.
arkistojen aarteita
Biisejä, joilla pelifiilis nousee kattoon ovat Emmin mukaan Europen Final Countdown sekä Cheekin Liekeissä. Pelikampauksena toimii parhaiten yksinkertaisesti ponnari ja panta. Parhaita alkulämmittelyliikkeitä ovat tasapainoa ja hurjaa akrobatiaa vaativat tähti ja työntö. (Alkulämmitelyä seuranneille ihmettelijöille tiedoksi, smurffit eivät ole laajentamassa toimialaansa muodostelmavoimisteluun.. ainakaan vielä.) Smurffien bodausosaston aktiivisena jäsenenä Taistelijasmurffi viihtyy myös punttisalilla ja lempiliike on tietysti hauiskääntö. Palautumisjuomana maistuu Foreverin suklaanmakuinen jauhe maitoon sekoitettuna. Pelipäivän rutiineihin kuuluvat syöminen ja pienet päiväunet. Bussimatkat Emmi kuluttaa nukkuen ja jutellen. Kylmäaltaassa Emmi ei ainakaan myönnä kiljuvansa, vaan käyttäytyy aikuismaisesti. Kylmähoitoihin on kuulemma jo tottunut, eivätkä ne enää tunnu paljon miltään (täh?). Emmi tunnustaa myös käyvänsä tekemässä kylmähoitoja oma-aloitteisesti.
Emmi kuuluu smurffien kapteenistoon ja näkee omana roolinaan esimerkillä johtamisen, kannustamisen, kuuntelemisen ja tarvittaessa suun aukaisemisen. Emmi ei tosin vastaa siitä putkahtaako suusta jotain järkevää vai ei-niin-järkevää sanottavaa. Pukukopissa Emmi kuvailee olevansa rauhallinen seurailija, joka kommentoi juttuja tarvittaessa. Hienoin hetki salibandyn parissa oli viime keväinen pronssimitalin voittaminen, sillä se oli Emmin ensimmäinen mitali ja kovan työn tulos. Vaikeimpia vastoinkäymisiä ovat olleet useat loukkaantumiset, joista pahimpina polven ja olkapään leikkaukset. Taistelijasmurffi kilpaileekin onnettomuusaltteimman smurffin tittelistä (hmm.. kenenkähän kanssa?) mutta on selvinnyt vastoinkäymisistä uskomattoman hyvin ja palaa aina pelikentille yhtä hurjana ja periksiantamattomana.
Emmi tekee tuhoja kentällä usein ajokoirakamunsa Krissen kanssa
Uran varrelta mieleen ei ole jäänyt erityisesti mitään yksittäistä maalia, mutta sen sijaan se, kun Emmi meinasi pudotuspeleissä joutua tappelun keskelle, on painunut mieleen. Pelitilanteessa vastustajan pelaaja alkoi uhittelemaan ja oli jopa hyökätä kimppuun, johon Emmi reagoi vitsailemalla samaan aikaan kun ketjukaverit Hantta ja Henna lähtivät vaihtoon (juoksivat karkuun). Näin ollen Emmi jäi viiden vastustajan keskelle puolustamaan smurffien kunniaa. Tuomarit juoksivat vauhdilla väliin, mutta eihän Emmillä tietysti mitään hätää ollut!
Tälle kaudelle ei vastaavia portsarin hommia ole kentällä tarvinnut vielä tehdä ja ehkä ihan hyvä niin. Emmin kauden alku on sujunut valitettavan rikkonaisesti ja vammoista toipuen. Tästä johtuen pelikään ei ole ollut ihan loistokasta mutta tärkeintä on, että joukkueen peli on kulkenut suhteellisen hyvin. Tulevilta MM-kisoilta Emmi odottaa kovia pelejä ja tiukkaa turnausta. Tavoitteena on tietysti voittaa kultaa. Koko kauden tavoitteeksi Emmi asettaakin kaksi mestaruutta ja pyrkimyksen auttaa itse molempia joukkueita niin hyvin kuin mahdollista.
ja välillä vastustajat vaan kaatuilevat ympäriltä..
Seuraavana tarkastelussa muu elämä ja se, onko sitä. Emmin mukaan välillä tekee tiukkaa varsinkin vapaa-ajan osalta, sillä koulu ja työtkin vievät aikaa. Emmi opiskelee puualan artesaaniksi ja tulevaisuudessa työpaikka tulee olemaan puusepän verstaalla. Unelmien työnkuva olisi oma menestyvä verstas, jossa valmistetaan design-huonekaluja. Parasta opinnoissa on luovuus, suunnitteleminen ja käsillä tekeminen. Palkitsevaa on nähdä oman käden jälki sekä tehdä kaikki suunnittelusta aina pintakäsittelyyn ja viimeistelyyn asti itse. Emmi myös nauttii sisustamisesta ja koulussa pääseekin kätevästi tekemään itselle mieleisiä huonekaluja. Emmin aiempia harrastuksia ovat olleet piirtäminen, kuvanveisto ja lentopallo. Salibandyn lisäksi siis muutkin pallopelit luonnistuvat. Myös lajit, joissa tarvitaan voimaa, ovat Emmin mieleen, mutta sen sijaan rytmiset lajit kuten tanssi eivät sujukaan niin luonnostaan.
Tanssi ei siis kuulu Emmin lempitaiteenlajeihin toisin kuin piirtäminen, maalaaminen ja kuvanveistäminen. Näitä Emmi pyrkii tekemään silloin kun aikaa jää, mutta välillä taidot meinaavat päästä ruostumaan kun ylimääräistä aikaa ei vaan ole. Silloin kun inspiraatio iskee ja pääsee taiteilemaan on se lepoa mielelle. Kaikki turhat jutut unohtuvat ja keskittyminen on pelkästään tekemisessä. Tällaisten hetkien jälkeen mieli on paljon kirkkaampi. Onneksi koulussa ja tulevassa työssä on mahdollista toteuttaa näitä juttuja ja omaa taiteellista puolta.
Suuria ylpeydenaiheita salibandyn lisäksi ovatkin erilaiset taiteelliset tuotokset, kuten erittäin haastava betonipatsas, joka kuitenkin onnistui:
Ruuanlaitto ei kuulu Emmin suurimpiin iloihin, mutta koska ihmisen on syötävä, joutuu silloin tällöin myös kokkailemaan. Oma kokkausbravuuri Emmillä on makaroonilaatikko. Täydellinen aamupala löytyy Suomen hotelleista ja parasta noutoruokaa on Subway. Emmi ei myönnä olevansa koukussa mihinkään, mutta ilman puhelinta tulisi orpo olo (uskoisimme että whatsupilla ja muilla hömpötyksillä on osuutta asiaan.) Emmi on siirtynyt vastikään nykyaikaan ja jättänyt postitse eroilmoituksen kirjeenvaihtoringistä. Hän ei kuulemma aio enää luopua whatsup-ryhmästä. (Jäämme odottamaan ensimmäisiä vieroitusoireita ja paniikkikohtauksia kun puhelimen akku meinaa loppua kolmatta kertaa samana päivänä, vaikka sitä lataa koko ajan...) Paras tapa rentoutua ei kuitenkaan ole onneksi puhelimen parissa vaan hyvän kirjan parissa. Emmin mielestä paras elokuva on Titanic, sillä se on vaan niin hyvä ja koskettava. Tv-ohjelmista ei ole ehdotonta suosikkia, mutta Aliasta voisi tehdä lisää. Lähenevän joulun kunniaksi tiedustelin myös, mikä on parasta joulussa. Emmin mukaan tärkeintä on rauhoittuminen, läheiset ihmiset, yhdessäolo, tunnelma ja hyvät ruuat.
Jos Emmi hankkisi lemmikin se oli varmaan koira tai sitten joku hyödyllinen kotieläin esimerkiksi kana tai possu. Valitettavasti kanat ja possut eivät viihdy kaupunkiasunnossa, mutta kenties joku päivä kun Emmi muuttaa takaisin maalle, nähdään pihalla näitä elukoita. Emmin unelmien matka olisi vaellus Islannin upeissa maisemissa. Kotikaupungissa Oulussakin on kuitenkin puolensa ja parasta ovat tutut ihmiset, murre ja pohjoisuus. Emmin tärkeimpiä faneja ovat sisarukset. Jos Emmi pakotettaisiin laulamaan karaokea, olisi kappale jotain suomalaista ja helppoa, tosin mieluiten Emmi olisi laulamatta kokonaan.
Ensi viikolla taas uudet smurffiesittelyt ja sekä hieman tunnelmia kalenterikuvauksista!
Luvassa siis joulukuun kunniaksi huippumalleja ja hienohelmoja.
(kyllä, niitä ihan oikeasti löytyy smurffilaumasta!)
