Viikon Smurffi: Insinöörismurffi

Insinöörismurffi kasaa mailan kuin mailan hetkessä ja kantaa isoa vastuuta kentällä. Tämä huippulahjakkuus on kova harjoittelemaan ja vaihtaakin mieluusti läksyjen lukemisen pallon kanssa kikkailuun.

Koska aina voi vetää vielä vähän kovempaa.. Salla Suomela!

Sallan tie salibandyn parissa on kulkenut Limingan perukoilta aina maajoukkueeseen asti, eikä tälle lennolle näy loppua. Syy lajin aloittamiseen löytyy perhepiiristä, sillä nuorempana Sallan suurin innostaja oli isoveli. Veljen ansiosta mailoihin löytyi uudet lavat ja gripit sekä sopivat käyristykset. Nykyään salibandy on muodostunut jo elämäntavaksi ja Salla aikookin jatkaa lajin parissa niin kauan kuin vaan suinkin pystyy pelaamaan. Hallilla, videopalavereissa, matkoilla ja talkoissa tulee vietettyä valtavasti aikaa vuodesta, mutta nautinto pelaamisesta ja halu nähdä, kuinka pitkälle voi päästä, ajavat eteenpäin. Pelaamisen Salla aloitti Limingan Niittomiehissä 7-vuotiaana. Alkuun pelejä kertyi Leijonaliigasta, jossa tosin voittoja ei tipahdellut helposti. Salla muistelee heidän voittaneen yhden pelin koko sarjassa. Tässä pelissä maalivahdin tilalle joutui kentän nuorin tyttö, joka yllättäen esittikin huippuotteita Jarno Ihmeen tapaan. Myöhemmin pelit jatkuivat LNM:n A- ja C-junioreissa. C-tyttöjen sarjassa Salla pääsi jo voittojenkin makuun, sillä joukkueen otteet olivat hyviä ja he pääsivät karsimaan jopa pääsystä C-tyttöjen SM-sarjaan. Valitettavasti SSV vei kuitenkin voiton jatkoajalla.

Näihin aikoihin Salla sai silloisen tutkaparinsa Hanskin kanssa kutsun naisten joukkueen harjoituksiin. Limingan Naiset pelasivat 2-divisioonaa ja edustuksen mukaan pääseminen oli todella jännittävää. Salla sai nopeasti pelipaikan naisten joukkueesta ja muutaman vuoden jälkeen joukkueen nousu ykkösdivarikarsintoihin oli lähellä. Harmillisesti pelaajapula vaivasi ja tolpat kolisivat, joten vieläkään ei koittanut liminkalaisten aika. Toisin kävin kuitenkin koulujen peleissä, joissa Salla oli mukana voittamassa yläkoulujen SM-kultaa Limingan Hannu Krankalle. Mitali oli historiallinen ja Salla epäilee, että mahdollisesti ensimmäinen ja viimeinen. Aiemmilta juniorivuosilta on jäänyt paljon loistavia muistoja ja muutaman pistepörssinkin Salla on onnistunut voittamaan hurjan lämärinsä ansiosta. Vuonna 2010 kääntyi kuitenkin aivan uusi lehti, kun Salla siirtyi Limingasta OLS:n riveihin. Hyppy divarista Salibandyliigaan oli iso, mutta muutamassa vuodessa Salla on noussut yhdeksi liigan lupaavimmista nuorista pelaajista. Myös vastuu smurffijengin pelillisestä tekemisestä on kasvanut vuosi vuodelta suuremmaksi.

Omina vahvuuksinaan Salla pitää pallon kanssa näpräilyä ja laukausta. Kehitettävää löytyy omasta mielestä (yllättäen) kaikilta osa-alueilta. Fysiikassa Salla haluaisi parantaa räjähtävyyttä ja lajitaidoissa monipuolisuutta. Kohosen veljesten kaltaiset taidot kelpaisivat Sallalle. Mikolle tyypilliset suojaukset ja harhautukset sekä Mika Kohosen pelisilmä toisivat toivottua lisää Insinöörismurffin pelaamiseen.  Pelikampauksena toimii pelistä toiseen etuletti ja ponnari. Paras alkulämppäliike on T-kierto punnerruksella ja parhaiten pelimusiikkina toimii Bonnie Taylorin I Need a Hero. Pelipäivän rutiineja ovat bägin huolellinen pakkaaminen sekä peliin keskittyminen kuuntelemalla hyvää musiikkia. Joskus myös peliasioita käydään lävitse viime hetkeen saakka. Pitkät bussimatkat kuluvat nukkumalla ja kuuntelemalla musiikkia, sekä hengailemalla ja juttelemalla muiden smurffien kanssa.

Salibandytaipaleen hienoimpia hetkiä ovat olleet viime kauden pronssimitali sekä Prague Games-turnauksen voitto vuonna 2012. Vaikeimpia vastoinkäymisiä ovat olleet muutamat loukkaantumiset, joista on onneksi selvitty nopeasti. Salla pelasi tänä vuonna myös ensimmäiset ottelut naisten maajoukkueen paidassa ja kokemus oli todella ainutkertainen. Huipputason pelaajiin tutustuminen ja heidän kanssaan pelaaminen oli mahtavaa. Oli myös hienoa päästä näkemään, missä tällä hetkellä menee kansainvälinen taso. Sallan mieleen jäivät puolalaiset Suomi-fanit, jotka vastasivat kannustuksesta, sekä oman pistetilin avaaminen. 

Roolistaan smurffien pukukopissa Salla ei mainitse muuta kuin paikkansa ”parempien ihmisten kopissa”. Tämä puoli pukuhuoneesta tunnetaan ”hyvästä” huumorista ja riehakkaasta tunnelmasta. Pelin jälkeen palautusjuomista maistuu parhaiten suklaanmakuinen Reco2. Kauteen valmistautuminen on sujunut Sallan kohdalla hyvin ja loukkaantumisilta on vältytty. Kesän omatoimijaksolla Insinöörismurffi keskittyi fysiikan ja mailatekniikan parantamiseen. (Ja tässä on kyllä onnistunutkin, muilla smurffeilla on täysi työ yrittää pysytellä Sallan perässä ja näyttävistä kikoista on myös päästy nauttimaan!) Kehitys on ollut kovaa, mutta kovat ovat myös Sallan tavoitteet tälle kaudelle. Tähtäimessä on MM-kisapaikka niin tyttöjen kuin naisten puolella ja samoin SM-mitalit molemmista sarjoista. Tämän viikonlopun peleistä Salla odottaa kovia, sillä turkulaisia vieraita varmasti kiinnostavat pisteet. Fyysistä peliä ja nähtävää katsojille on luvassa. Salla toivookin että smurffit saa viikonloppuna kuudennen kenttäpelaajan Linnanmaalle, eli katsojat runsain joukoin lehtereille!

Salibandyn lisäksi Salla myöntää olevansa huisin hyvä myös muissa palloilulajeissa. Sen sijaan telinevoimistelussa hän tunnustaa olevansa toivottoman huono, sillä kuulemma venymiseen ja taipumiseen Sallaa ei ole luotu. Aiemmin Sallan harrastuksiin on kuulunut kesäisin yleisurheilua ja etenkin korkeushypyssä Salla on kunnostautunut aina SM-tasolla asti. Oma ennätys 163 cm (herranjestas!) toi toisen sijan nuorten kisoissa. Tämän jälkeen oli kuitenkin tehtävä valinta salibandyn ja korkeushypyn välillä ja salibandy vei voiton. Välillä keskittyminen pelaamiseen meinaa viedä aikaa kouluhommilta, mutta toistaiseksi Salla on selviytynyt kunnialla lukion kursseista.  Lempiainetta ei tosin kannata tunnustaa Muhoksen Rallismurffille, sillä hänen suhtautumisensa ruotsin kieleen ei ole yhtä innostunut. Tulevaisuuden toiveammatikseen Salla mainitsee hierojan tai fysioterapeutin. Kokkausbravuurina on upeita annoksia kuten munanuudelit tai kanawokki. Täydelliseen aamupalaan löytyy numeroitu kaava:

1)     Rakkaudella keitetty puuro marjojen tai mehukeiton kera

2)     Pari viipaletta ruisleipää/täysjyväleipää salaatin, kurkun, leikkeleen, kananmunan ja juuston kanssa

3)     maustamatonta jogurttia myslin ja pähkinöiden kera

4)     lasit maitoa ja vettä

Koukussa Salla myöntää olevansa tv-sarja Geordie Shoreen. TV-ohjelma, joka pitäisi saada takaisin ruutuun, olisi kuitenkin Marco Bjurströmin BumtsiBum. Rentoutuminenkin onnistuu parhaiten television äärellä sekä hyvää ruokaa tekemällä. Kaikkien aikojen elokuvaksi Salla valitsee Rocky Balboan, sillä leffa kuvastaa hyvin sitä, mitä kaikkea vaatiikaan päästä huipulle. Myös Sallan hyvä tuttu ”Syltty” on leffassa aivan loistava! Salla suositteleekin leffaa kaikille hyväksi viihteeksi pimeneviin syysiltoihin. Viihteeksi sen sijaan ei kelpaa Miley Cyrus, joka saa ärsyttävimmän artistin tittelin. Jos Salla hankkisi lemmikin, hän haluaisi ehdottomasti Hachiko-elokuvan Akita-koiran.

Sallan unelmien matkakohde olisi Yhdysvaltojen Miami, jossa voisi kokeilla surffausta ja kierrellä maata. Kotisuomesta lempivuodenajaksi valikoituu kuitenkin syksy, sillä silloin puut puhkeavat väriloistoon ja ilmat ovat tuulisia ja viileitä. (Ai sekö on sitten kivaa? :D) Jos Salla olisi taiteilija, hänen taiteenlajinsa olisi luultavasti tatuoija. Salla on joukkueen WhatsUp-ryhmän vakiojäsen, eikä haluaisi vaihtaa sitä kirjeenvaihtorinkiin. Sallan suuri ylpeydenaihe on se, että hän oli ala-asteen Mikki Hiiri Merihädässä-musikaalin päätähti eli itse Mikki Hiiri. Musikaalimenneisyys ei kuitenkaan takaa luottoa omaan karaokelaulantaan, sillä Salla esittäisi Pikku G:n kappaleen Räjähdysvaara ja ennustelee että itse esityskin varmaan räjähtäisi käsiin. Parasta Oulussa eivät siis ilmeisesti ole huikeat karaokepubit. Sen sijaan Sallan mielestä on mukavaa se, että kaikki on lähellä ja pyörällä pääsee helposti joka paikkaan. Kotipaikka Limingassa viehättää sen kotoisuus ja pienuus. Ouluun verrattuna Limingassa on ihanan rauhallista. Limingasta tulevat myös Sallan tärkeimmät fanit eli äiti, isä ja mummo.

Ensi viikolla blogissa pääsee irti Artistismurffi. Myös tämä smurffi on saapunut pohjoisen perukoilta ja hän on saanut smurffijengin kyyneliin useaankin otteeseen ihanalla laulullaan. Kaikkien onneksi joukkueesta siis löytyy kuin löytyykin myös joku joka osaa oikeasti laulaa, vaikkakin innokkaimpia hoilottajasmurffeja laulutaidon puute ei haittaa lainkaan. Artistismurffi jättää kentällä kuitenkin laulut vähemmälle ja keskittyy hoitamaan puolustusta ja avauspelaamista varmoin ottein.