Artistismurffi omaa siis
joukkueen kauneimman lauluäänen ja hänet tunnetaan pallovarmuudestaan smurffien
puolustuslinjassa.
Hallelujah .. Pia Lipponen!
Pian tie salibandyn parissa
on alkanut jo ala-asteen sählykerhosta. Sählykerhoon innostus syntyi muiden
kavereiden esimerkistä ja olipa Pia myös ollut useaan otteeseen seuraamassa
isänsä otteita salibandykaukaloissa. Reikäpallon perässä juokseminen on tuonut
niin paljon hyviä kokemuksia ja muistoja, ettei loppua näy. Sählykerhon jälkeen
Artistismurffi on edustanut Muonion Monstereita sekä Rovaniemen NSB:tä. Sen
jälkeen matka vei Rovaniemen toiseen joukkueeseen RSB:hen, jossa tuli lopulta
vietettyä neljä kautta. Junnuajoilta päällimmäisenä mielessä ovat mukavat
pelireissut, jotka suuntautuivat jos jonnekin päin Suomea ja vastassa oli mitä
mielenkiintoisimpia sakkeja. Myös autot ovat aiheuttaneet muutamia jännittäviä
tilanteita pelimatkoilla. Kerran jarrut eivät olleet ihan toimintakunnossa ja
joskus autoon on pitänyt vääntäytyä sisään pikkuisesta taka-ikkunasta, kun ovet
eivät auenneet. Näiden jännittävien aikojen jälkeen Pia saapui smurffilaumaan
vuonna 2011. Ensimmäinen kausi sujui ainoastaan harjoittelun merkeissä mutta
toisella kaudella kutsuivatkin jo liigaottelut.
Omia vahvuuksiaan Pia ei
suostu paljastamaan ja väittää, ettei hänellä sellaisia muka olekaan.(Tämähän
ei pidä paikkaansa) Kehitettävää hän sen sijaan keksii ja eniten Pia
haluaisi parantaa fysiikkaa ja nopeutta. Suursmurffin lausahdus ”Ethän sä
mikään raketti oo” on ilmeisesti käynyt tutuksi. (niin on tosin muutamille
muillekin!) Artistismurffin pelikampaus vaihtelee sen mukaan ollaanko koti-
vai vieraskaukalossa. Tämä johtuu siitä, että kotipeleihin hiukset on helppoa
suoristaa mutta vieraspeleissä suoristinta ei ole mukana. Niinpä kotipeleissä
toimii ponnari ja vieraspeleissä kiharapilvi talttuu parhaiten nutturalla.
Alkulämmittelyissä Pia nauttii eniten tikkaiden juoksemisesta ja hyppimisestä.
Biisejä, joilla saa pelifiiliksen kattoon, on kuulemma monta, mutta musiikin
tulisi olla ennen kaikkea menevää ja mahtipontista. Ennen jokaista peliä pitää
kuunnella ainakin Arionin Lost ja Rudimentalin Waiting All Night. Pelipäivän
rutiinit ovat hyvinkin normaaleja eli syömistä, hyvän musiikin kuuntelua ja
kamojen pakkailua.
Salibandyuran hienoimpiin
hetkiin Pia mainitsee tietysti SM-pronssin sekä juniorivuosilta pääsyn
Pikku-Pohjola Cupin AllStars-kenttään. Myös Pian vaikein vastoinkäyminen
liittyy loukkaantumiseen, sillä junnuaikoina nilkka meni pelissä ympäri ja se
jouduttiin lopulta leikkaamaan. Kuntoutusjakso oli turhauttavaa aikaa.
Smurffien pitkääkin pidemmillä bussimatkoilla Pia kuluttaa aikaa nukkumalla
paljon. Uni maistuu etenkin silloin kun bussinpenkiltä onnistuu löytämään hyvän
asennon. (Tässä smurffit alkavat olla jo aika hyviä) Muuten aika kuluu
muiden kanssa jutellen ja netissä surffaillen. Muiden smurffien tavoin Pian
yritykset tehdä koulujuttuja pelimatkoilla ovat olleet tuloksettomia. Rooliaan
smurffien pukukopissa Pia kuvailee siten, ettei ole äänekkäin pelaajista mutta
pyrkii olemaan iloinen ja kannustava muita kohtaan. (Ihana Pia!)
Pian mielestä parasta
puolustajan paikalla pelaamisessa on se, että näkee koko kentän tapahtumat.
Myös kaksinkamppailut kulmissa ovat mukavia. Parhaaksi palautumisjuomaksi Pia
valitsee ProFeelin Suklaan. Tähän kauteen valmistautuminen on sujunut hyvin
muuten, mutta heti toisissa yhteisissä reeneissä nilkka sai ikävästi osumaa.
Tämän takia Pia joutui olemaan pari viikkoa sivussa, mutta sen jälkeen päässyt
taas hyvin vauhtiin mukaan. Tavoitteena tälle kaudelle on kehittyä
mahdollisimman paljon ja saada entistä enemmän onnistumisia niin reeneissä kuin
peleissäkin. Pia haluaa myös olla mahdollisimman paljon hyödyksi omalle
joukkueelleen.
Kun siirrytään salibandysta
muihin urheilulajeihin, Pia myöntää olevansa aika hyvä myös kaukalopallossa. Harmillista
tosin on, ettei sitä pääse enää usein kunnolla pelaamaan. Toivottoman huono Pia
uskoo olevansa jalkapallossa, sillä jalat ja pallo eivät vaan tunnu sopivan
yhteen. Aiemmin Pia on harrastanut myös show-tanssia ja hiphoppia. Pianoa on
tullut soitettua kahdeksan vuotta ja Pia on myös toiminut soitonopettajana pari
vuotta lukioaikanaan. Välillä Pia myös lauleskelee, tosin nykyään lähinnä
Muoniossa tai joissain juhlissa. Oulun kotonaan hän ei kuulemma uskalla laulaa,
sillä epäilee, että naapurit eivät ilahtuisi. (Me sen sijaan epäilemme, että
naapurit nimenomaan ilahtuisivat, jos musiikin päälle yhtään ymmärtävät)
Smurffijengin tietoisuuteen Pian laulutaito tuli Muonion leirillä, kun Pia
esiintyi kotonaan pianon säestyksellä ja sai muun joukkueen haukkomaan henkeään
sekä kyynelehtimään upealla esityksellään. Pia myöntääkin yhdeksi
ylpeydenaiheistaan sen, että sai suuren osan joukkueesta itkemään ihan vaan
laulamalla.
Pia opiskelee Oulun
Yliopistolla taidepainotteisessa luokanopettajakoulutuksessa. Parasta siellä
opiskelussa on se, että saa tehdä itse paljon eikä tarvitse pelkästään istua
naama kiinni kirjassa ja lukea. Varsinkin tänä vuonna, kun Pia aloitti musiikin
sivuaineen, kuluu suurin osa kouluajasta musiikin parissa ja pianoluokissa.
Opettajaksi Pia haluaa, koska työ on haastavaa mutta antoisaa. Koskaan ei tiedä
millainen päivä on edessä. Sijaisuudet ja koulussa työskentely ovat myös
antaneet hyviä kokemuksia ja vahvistaneet ammatti-intoa. Kokkaus ei sen sijaan
ole Pialle yhtä luontevaa kuin musisointi. Bravuurikseen hän kuitenkin nimeää
uunilohen ja oikean perunamuusin. Täydellistä aamupalaakaan hän ei alkaisi itse
kokkailemaan vaan hotellin aamupala vie voiton. Koukussa Pia myöntää
valitettavasti olevansa iPhoneen. Talvella tämä tärkeä kapula katosi reiluksi
viikoksi ja silloin oli orpo olo. Onneksi joku ystävällinen ihminen oli vienyt
sen poliisiasemalle ja kaikki päättyi onnellisesti. Tärkeä juttu Pialle on myös
oma koira Jena. Valitettavasti Jena asustelee kuitenkin Muoniossa, sillä Oulun
asuntoon ei saa lemmikkejä tuoda ja Muoniossa on koiralle paljon enemmän tilaa
ja luontoa ympärillä.
Pia keksii monia hyviä
tapoja rentoutua, sillä välillä on mukavaa viettää aikaa kavereiden kanssa ja
välillä taas lösähtää itsekseen sohvalle katsomaan leffaa. Jos aikaa on paljon,
myös Muonioon matkustaminen on hyvä vaihtoehto. Parhaimmaksi elokuvaksi Pia
valitsee Moulin Rougen eli yllättäen musikaalin. Tällä hetkellä artisteista
parhaiten toimii Jessie J ja etenkin neidon live-vedot ovat huikeita.
TV-ohjelmista paras on Teho-Osasto, vaikkakaan Pialla ei ole mitään tietoa,
tuleeko se enää telkkarista. Pian lempivuodenaika on kesä, sillä silloin on
lämmintä ja ulkona on mukava viettää aikaa. Vilukissana Pia ei kestä yhtään
kylmää. Siispä lempimatkakohde olisikin Thaimaa tai Bali, kunhan vaan lämpöä ja
valkoista hiekkaa riittää. Parasta sen sijaan Oulussa on kesä, sillä silloin on
lämmintä mutta ei itikoita. (Muonion kesässä niistä saa ilmeisesti nauttia) Muoniossa
parasta on kaikki tutut ihmiset sekä se, että pienuudestaan huolimatta siellä
voi tehdä vaikka mitä. (Smurffitkin pääsivät joukolla testaamaan
koskenlaskua!) Myös luonto on yksi pohjoisen kylän parhaista puolista.
Tähän mennessä muilta
smurffeilta on tiedusteltu, että mitä he laulaisivat pakon edessä karaokessa.
Tätä smurffia ei onneksi karaokeen tarvitse pakottaa, niinpä tiedustelin ihan
vaan lempikaraokekappaleita. Pialta irtoaisi muun muassa Natasha Bedingfieldin
Soulmate tai Adelen Someone Like You. Pian mielestä dueton laulaminen olisi
siistiä esimerkiksi Cheekin tai Chester Benningtonin kanssa. Hän on myös
yrittänyt houkutella toista Muonion ihmettä eli Riiviösmurffia kanssaan
laulamaan, mutta tuloksetta. Tärkeimmiksi
faneikseen Pia mainitsee äidin, isän ja siskon, sekä siskon lapset.
Seuraavalla viikolla
esitellään smurffijengin oma Smurffiina. Smurffiina on muun muassa voittanut
himotun Miss OLS-tittelin. Hänet tunnetaan myös joukkueen parhaana uimarina
sekä kentällä hän on yksi joukkueen nopeimmista kiitureista. Ensi viikolla nähdään myös kurkistus Smurffien harjoituksiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti