Viikon Smurffi: Megafonismurffi

Viikon Smurffi-palsta esittelee blogin seuraajille kaikki smurffilauman jäsenet yksi kerrallaan. Kurkistamme hieman pelaajien menneisyyteen, tulevaisuuteen sekä mietteisiin salibandystä. Selvitämme myös muun elämän kuvioita ja sitä, onko smurffeilla ylipäätään muuta elämää. Ainakin ensimmäisen haastateltavan kohdalla herää välillä pieni epäilys tästä :)

Viikon smurffina aloittaa itseoikeutetusti smurffilauman äänitorvi ja kiistaton johtaja eli megafonismurffi.

Koska timantit on ikuisia... Annukka Häkli!

Annukan mittava salibandyura on alkanut Ruukin yläasteen sählykerhosta, josta vuoden sähläilyn jälkeen kävi kutsu isompiin ympyröihin eli Oulaisiin Saksiniekkoihin. Pari vuotta kului harrastaen sekä yleisurheilua että salibandyä, mutta lopulta joukkuelaji vei voiton ja hyvä niin! Saksiniekkojen ajoilta jäi paljon mahtavia muistoja sekä pelikentiltä että vapaa-ajalta. Tällöin elettiin siis villejä teinivuosia. Joukkueessa oli pelaajia monien eri lajien parista, sillä yleisurheilijat, jääkiekkoilijat ja pesäpalloilijatkin olivat eksyneet yhtä aikaa säbäkaukaloihin. Tulos ei ollut hassumpi, sillä joukkueen kirkkaimpana saavutuksena oli C-tyttöjen SM-kulta. Annukka myöntää, että säbämaila pysyi jo silloin kohtalaisen hyvin käsissä ja huimat tehopisteet kertovat omaa tarinaansa.

Pitkään kenttiä kyntänyt ja kynäillyt Häkli on ollut mukana nykyisen OLS Naisten taipaleella alusta asti ja smurffilauman kuvitteleminen ilman kymppipaitaa on liki mahdotonta. Hienoimmaksi hetkekseen salibandyn parissa Annukka nostaa viime kevään SM-pronssin. Toisaalta hienoja hetkiä tulee joka treeneissä, joko pelillisellä puolella tai muuten. Ei siis ihme, että smurffikapteeni jaksaa yhä puurtaa joukkueen hyväksi. Suurimmiksi vahvuuksikseen pelaajana Annukka mainitsee kokemuksen ja pelin rakentamisen. Joukkue yhtyy näkemykseen, sillä ilman näitä smurffilauma olisi pulassa! Kehitettävää Annukka näkee tavassaan miettiä peliä liian monta syöttöä eteenpäin (allekirjoittanut smurffi tosin on pelkästään kateellinen tästä ominaisuudesta!) jolloin ensimmäinen suoritus saattaa jäädä tekemättä kunnolla. Myös fysiikka on kuulemma edelleen kehittämisen tarpeessa.  Annukka kertoo ihailevansa pelaajia, jotka antavat itsestänsä kaiken eivätkä luovuta.  Tässä tapauksessa smurffilaumasta löytyykin monta fanittamisen arvoista pelaajaa.

aarteita valokuva-albumin kätköistä

Smurffikapteeni on ehtinyt lätkiä naisten liigassa jo melkoisen kasan maaleja. Erityisesti mieleen ovat jääneet ensimmäinen liigamaali Olssin paidassa sekä voittomaali, jolla NST kaatui ensimmäisen kerran ja vieläpä kotikaukalossa. Silloin oli mukava nostaa kädet pystyyn. Kysyttäessä uran vaikeimmista vastoinkäymisistä mieleen ei tule mitään valtavaa ylämäkeä, mutta ajoittain on tuntunut siltä kuin mailaa ei osaisi pitää edes oikein päin kädessä saatikka hyökätä kohti oikeaa päätyä. Onneksi näistä hetkistä on kuitenkin aina selvitty joukkuekavereiden ja valmennuksen tuella ja oikea suunta on taas löytynyt. (Reportterismurffin mielestä on huojentavaa, että joku muukin on joskus meinannut hyökätä omaa maalivahtia vastaan.. edes kuvainnollisesti!)  Annukka on myös kantava voima smurffien taustatyössä, sillä hänen tehtäviinsä kuuluvat lähes kaikki juoksevat ja paikallaan seisovatkin asiat. Ilman Annukan työpanosta joukkueella ei olisi bussia, majoitusta, harjoitusvuoroja, talkoita, rahaa tai Adidaksen hienoja vaatteita.  Myös ottelutapahtumien järjestäminen ja kaikki rahantulo ja –meno kulkee samaa kautta.  Niinpä smurffien asioiden hoitaminen vie paljon myös vapaa-aikaa ja on varmasti välillä raskasta! Onneksi kapteenismurffi on tottunut pitämään lankoja käsissään ja hommat hoituvat, kunhan vaan muut smurffit muistavat hoitaa oman osansa.

Smurffien elämään kuuluu tietysti myös paljon matkailua ja bussissa istuminen on monien viikonloppujen pääaktiviteetti. Pitkiä bussimatkoja Annukka kuluttaa nukkumalla, lukemalla sekä höpöttämällä muiden kanssa. Uhkapelit ja mikrofoniin laulelu eivät siis kuulu harrastuksiin. Pelipäivän rituaaleja tai rutiineja ei löydy sen kummempia, kuin kotipeleissä aamujään jälkeinen päiväunihetki. Myös se, että syö pelipäivänä hyvin on tärkeää. Pelikampauksena Annukka suosii lettiä, ponnaria tai molempien yhdistelmää. Onneksi joukkueesta löytyy liuta hiustaiteilijoita, joiden varauskalenterissa on tunkua ennen pelejä. Jokaisella smurffilla on myös oma roolinsa ja paikkansa pukukopissa. Ensimmäisenä pukukoppiin saavuttaessa oman paikan löytäminen on tärkeintä ja siinä voi kököttää, jos suinkin ennättää. Yleensä Annukalla tosin pitää kiirettä plus/miinus-lomakkeiden tai muiden tärkeiden asioiden hoitamisessa. Kopissa hän myös yrittää joskus olla aikuinen ja käyttäytyä coolisti, eikä hölöttää (kuten suurin osa muista epäcooleista smurffeista tekee). Tosin yleensä joku sitten laukoo jotain ihan päätöntä, johon on vaan pakko revetä, ja yritys menee siinä. Smurffit yleensä säästelevät coolia käyttäytymistä ja osaavat olla hiljaa vain hyvin tärkeissä tilanteissa.

Smurffien musiikkimaku herättää yleisesti melkoista huolestusta. Annukka ei keskity musiikkeihin alkulämmittelyssä tai peleissä juurikaan, mutta hyvä mieli tulee smurffibiiseistä (kelleppä ei!).  Lempipalautusjuomakseen hän mainitsee suklaanmakuisen Forever Ultra Shaken. Suunnataanpa sitten katseet tulevaan! Kauteen valmistautuminen on kuuleman mukaan sujunut hyvin ja mailakin on ollut vain kerran väärinpäin kädessä. Kauden ensimmäiseltä liigaottelulta Annukka odottaa todella valmista smurffilaumaa, fiksua ja tehokasta peliä sekä kahta pistettä. Vuokatissa Miss OLS-kisojen ohessa pidettiin myös kapteeniäänestys ja Annukka kantaa tällä kaudella hihassaan C:tä. Joukkueen kapteenina oleminen on tuntunut hienolta, eikä Annukka päästä pelaajiaan helpolla. Smurffit ovat kestäneet kuulemma hyvin kapteenin tuittupäisyyttä ja joukkueen mielestä kapteeni on onnistunut erittäin hyvin! Ruotsin reissu tosin tarjosi hieman kielellisiä haasteita. Tuomarit eivät jostain syystä ymmärtäneet että ”hyöty meni jo!” Muutaman kerran keskustelu piti aloittaa ihan alusta kun kiihtyneenä sanat meinasivat olla hukassa ja sekaisin. Hyvin kuitenkin selvittiin tästäkin, ja onneksi tuomareille asiaa ei mennyt valaisemaan esimerkiksi Muhoksen smurffisankari.

Pysytään vielä urheilun parissa, mutta unohdetaan salibandy. Seuraavana tiedusteltiin missä lajissa salibandyn lisäksi Annukka on huisin hyvä ja vastaukseksi löytyi lentopallo, kunhan ei tarvitse iskeä tai torjua.  Iskeminen ja torjunta voidaan siis unohtaa lentopallon osalta, mutta se, sujuvatko ne muissa ympyröissä jäi arvoitukseksi. Laji, missä Annukka on toivottoman huono, on kuulemma keilaus. Siinä menee hermot, mutta kun kutsutaan pelaamaan, niin ei voi kieltäytyä. Siispä lopulta megafonismurffi huutaa, kuinka inhoaa tehdä asioita joissa on huono tai joita ei osaa. Smurffilauma tietää miten Annukka suhtautuu epäonnistumisiin ja häviämiseen, joten voimme kyllä elävästi kuvitella tämän tilanteen.  Työelämässä onneksi Annukka osaa hommansa, sillä hän on työskennellyt kaupungin Hyvinvointipalveluiden palvelusihteerinä jo 6,5 vuotta. Vapaa-ajalla rentoutumiseen toimii parhaiten hyvä kirja. Yritin myös tiedustella kokkausbravuureja, mutta niitä ei kuulemma liiaksi ole.. tortillojen teko kuitenkin sujuu!  Lempiaamiainen sisältää ruisleipää, meetvurstia, kurkkua ja maitorahkaa. Tosin myös Scandicin aamiaiset maistuvat! Maitorahkaan Annukka tunnustaa olevansa koukussa. Internet-sivuista eniten käytössä ovat facebook sekä hotmail.com ja lempilehtiin kuuluvat Kaleva ja MeNaiset. Smurffipuvun lisäksi Annukka viihtyy muissa tuulihousuissa sekä neuleessa ja farkuissa. Unelmien matkakohde on pienoinen yllätys, sillä Islanti ja ratsastusvaellus ovat olleet haaveissa.

Reportterismurffi suuntaa katseensa jo niinkin pitkälle kuin jouluun! Joululahjaksi Annukka tosin haluaisi käytännöllisesti uudet pelikengät. (Täh? Miksei sitä ratsastusvaellusta?)  Mieluisia tv-ohjelmia kyseltäessä se salainen kokkipuoli kuitenkin paljastuu, sillä kaikki ohjelmat missä Gordon Ramsay esiintyy, kuulemma käyvät.  Parasta kotikaupunki Oulussa on kaikki, sillä paikat joissa haluaa olla, ovat lähellä sekä Oulu on sopivan kokoinen. Tärkeää ovat myös kaikki entiset ja nykyiset smurffit! Annukka on ylpeä siitä, että on kasvanut edes sen verran aikuiseksi, että kasassa ovat vakiotyö, asuntolaina sekä auto. Luonnettaan kapteenismurffi kuvailee kolmella sanalla näin: luotettava, periksiantamaton ja vähän kahjo. Tärkeimpiä tukijoita ja faneja ovat äiti ja iskä. Viimeiseksi kysymykseksi heitettiin vielä, että jos olisi pakko laulaa karaokea, minkä biisin esittäisit. Annukka ei kuulemma laula mutta pakon edessä irtoaisi Cheekin Jos mä oisin sä. Jäämme odottamaan seuraavaa järvi-karaokea. 

Reportterismurffi kuittaa ja ensi viikolla selviää kuka on smurffilauman Neiti Aika! Kellosmurffin ansiosta joukkue ryntää ajoissa alkulämmittelyistä salivuorolle, eikä hänen rooliaan peleissä voi pitää mitenkään pienenä.