Torniosta matka jatku Luulajaan muutaman tietyön siivittämänä, jossa sitten pysähdyttiin syömään. Luulajassa oli jonkun sortin ruokamarkkinat meneillään, joten kaupungilla oli paljon porukkaa ja kojuja. Me taas etittiin jotain pastapaikkaa ja kun kukaan ei semmoista tienny oli tuloksena 20 Ols-pukuista turistisuomalaista jotka oli vaan tientukkona. Lopulta kaikki hajaantui omiin paikkoihin ja tästäkin sitten selvittiin.
Loppumatka sujui mukavasti ihania kaksikaistasia teitä ajellessa ja matkalla hotellille vain kaks autoa eksyi, ja ainakin allekirjoittaneen autossa meinas tunteet kuumua.. Mutta kerranki oltiin kuitenki ajoissa perillä ja ennen pelin ja lämmittelyjen alkua ehittiin jopa käydä tustumassa hotellille, joka oli niinki pitkän ku 400 metrin päässä hallilta. Ja ainiin otettiinpa myös ensikosketus Ruotsin minimarkettiinki!
Noh, hallilla oltiin sitten taas aivan hukassa, koska kaikki jostain kumman syystä puhu Ruotsia. Ja kaiken lisäksi ei ollu pelkkää yhtä kenttää ja yhtä hallia vaan kaks hallia ja ainaki kolme kenttää (tai ainaki meijän pelit oli kolmella erillisellä kentällä). Riitti siinä ihmeteltävää meille jotka ollaan totuttu Urheilutalon tai Linnanmaan kaltasissa halleissa oleskelemaan. Lopulta kuitenki, sekä oikei kenttä, että koppi löyty. Lämpät saatiin lämpättyä, peli pelattua Strömsbro IF vastaan ja Karon sanoin raikkaalla pelillä tuli voitto 6-1!
Täältä lisää juttua peleistä!
Perjantai oli siis kaikenkaikkiaan onnistunu päivä. Lauantaihin herättiin 8.45 aamulenkillä ja sen jälkeen aamupalalla. Ikäviä loukkaantumisia oli tullut ja sen takia päivän peleihin lähdettiin vain kolmella kentällä. Aamun peli oli IBK Falunia vastaan ja enää esitys ei ollukkaa niin raikasta, ainakaan ekassa erässä.. Käteen jäi vaan karvas 5-8 tappio.
.jpg)
Annukka tilannu pelin jälkeen ruuat hallille ja kaikki nälkäsinä alko oottaan siis ruokaa. Kun pihalle kaarto punanen pakettiauto jonka peräosaan oli pystytetty keittiö/ruokakoju heräsi mielenkiinto vielä entisestään. Ruuaksi oli luvattu grillattua kanaa joka oli "ekologiska" ja "lokala bönder", mitä nyt sitte meinaskaa. Ikäväkseen ensimmäiset ihmiset joka kanoja pääs ahmimaan huomas, että kanat ei ollu vielä kypsiä vaan hieman punaisia ja verisiä keskeltä, joka tarkotti siis että eipä vielä alettukkaan syömään vaan palautettiin ruuat takas kojuun.. Tilalle saatiin kuitenki jotain revittyä possua, joka maistu makkaralle ja oli oikeinkin hyvää. Ihan viimesimmät sai jopa ranskiksia riisin sijaan. Nam!
Ruuan jälkeisellä väliajalla suurin osa käytti ajan katsastamalla Ruotsalaista tarjontaa niin miessalibandyn kuin muutenkin miesten suhteen. Kovaa väittelyä oli, ovatko ne Ruotsalaiset nyt sitten paremman näkösiä kuin Suomalaiset? Ruotsi kuullosti vievän taas kerran voiton tässäkin asiassa.
Seuraava peli pelattiin pääareenalla IBK Dalenia vastaan ja tämä peli ratkaisi pääseekö Ols taistelemaan kullan vai pronssin värisestä mitallista. Me pelattiin hyvin, mutta se ei riittänyt ja takkiin tuli 5-3. Seuraavana päivänä siis pronssipeliin.
Sunnuntai sai saman startin kuin lauantaikin eli perinteisen aamulenkin ja sen jälkeen aamupalan. Vaikka porukka alko olla jo väsynyttä oli kaikilla halu lähteä voittamaan sunnuntain peliä Strömsbrota vastaan. Pelkkä halu ei kuitenkaan riittänyt vaan jumbosija herkesi 3-0 tappiolla kun 58 kertaa pelin aikana laukonut Ols ei tehnyt yhtään maalia. Turnauksen peleistä kuitenkin jäi yleisesti ottaen hyvä maku suuhun.
Paluumatka sujui muuten ongelmitta, mitäs nyt junnuauto metsästi bensa-asemaa, joka hyväksyis muunki ku visan maksuvälineenä. Kaikki pääsi ehjänä kotiin puolen yön aikaan ja onnellisena omaan sänkyyn nukkumaan. Läppä alkoi loppumatkasta ja muutenki viikonloppuna olemaan jo niin hyvää että sitä unta ja lepoa nyt tosiaan kaipasikin kaikki!
Tähän päätty Ols naisten harjotuskausi ja harjotusottelut ja tällä viikolla suurin osa vietteleekin ns. väliviikkoa kun maajoukkuenaiset on Puolassa. Nyt vaan hulluna jännäämään ja innolla oottamaan ensi viikkoa ku liiga starttaa sunnuntaina KooVee:ta vastaan vieraissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti