Viikon Smurffi: Kellosmurffi

Kellosmurffi vastaa siitä, että kaikki ehtivät alkulämmittelyistä salivuorolle ajallaan ja nauttii ottelusta toiseen smurffilauman suurimmat peliminuutit!

Smurffeista viimeisenä pallon tiellä.. Elisa Leinonen

Koska maalin vartioimisessa ja kellon seuraamisessa ei selvästikään ole tarpeeksi hommaa, Elisa vastaa myös kahviokaapin sisällöstä sekä siitä, kenen vuoro on milloinkin kanniskella palloja. Ilmeisesti stressiä ei ole kuitenkaan päässyt kertymään, sillä Lellu hoitelee Smurffien ykkösmaalivahdin tonttia rennosti ja varmalla otteella.

Tämä salibandytaival on saanut alkunsa jo ala-asteella, kun kaverit kulkivat sählykerhossa ja sinne piti päästä kokeilemaan. Siitä lähtien vauhdikas ja monipuolinen laji on pitänyt otteessaan. Parasta salibandyssa on myös se, että aina voi kehittyä paremmaksi. Ensimmäisen sarjapelin Elisa on pelannut C-junioreissa, jolloin joukkueena oli Vaalan Lämärit. Näistä ajoista elävästi mieleen on jäänyt ainakin Joken Autopajan mainos, joka oli painettuna valtavilla punaisilla kirjaimilla valkoiseen pelipaitaan. 

Smurffilaumaan Lellu on liittynyt keväällä 2009 ja ensimmäiset sarjapelit koittivat samana syksynä. Omia vahvuuksia maalivahtina ei kuulemma ole erityisiä, mistä muut smurffit ovat kyllä vahvasti toista mieltä. Yhdeksi vahvuudekseen Elisa suostuu mainitsemaan asenteen.

Kehitettävää sen sijaan löytyy kaikesta mutta ensimmäisenä mieleen tulee pallon liimaaminen. Tosin mielestämme Elisa liimailee palloja smurffien maalilla loistavasti! Aika vaatimatonta puhetta joukkueen tärkeimmältä pelaajalta, mutta onneksi muut pelaajat hehkuttavat maalivahdin huippusuorituksia senkin edestä. 

Pelipäivinä Elisalla ei ole ihmeempiä rituaaleja, mutta ajoissa herääminen on tärkeää. Kotipelejä ennen maalivahti keskittyy syömiseen, lepäilyyn ja musiikinkuunteluun. Vieraspelireissuilla samat rutiinit hoidetaan bussista käsin ja muun joukkueen kanssa. Pitkät bussimatkat kuluvat suurimmaksi osaksi nukkuen, sillä kouluhommat ja muut tekemiset tuppaavat ”unohtumaan” matkoilta. Maalivahdin pelikampauksessa näyttävyyttä tärkeämpää lienee käytännöllisyys ja Elisan vakiokampaus onkin yksinkertainen: tukka ponnarille ja panta päähän. Parhaiten alkulämmittelynä toimii perus hölkkääminen (kaikkien suosikkiliike kuvitteellisella jumppapallolla varmaankin unohtui mainita) ja pallollisessa lämmittelyssä parhaita juttuja ovat ”madot” ja ”HIFK”. Jos joku ei ymmärrä smurffislangia, madoilla tarkoitetaan kantteja omasta kuljetuksesta ja HIFK on joukkueen vakioharjoitus, jossa kolmella hyökätään maalintekotilanteeseen. 

Rooli smurffien pukukopissa on kuulemma epämääräinen sivustaseurailija ja kommentoija. Epämääräisiä kommentteja ja juttuja joukkueen kopissa kyllä riittääkin! Harkitut puheenvuorot ovat selvästi harvemmassa. Tiedustelin myös, mitä tapahtuisi jos Elisan kello jäisi joskus kotiin. Tällainen katastrofi on kuulemma päässyt käymään ja olo ilman tuttua ja turvallista kelloa oli arvatenkin kamalaa. Ilman kelloa tuntuu, että on koko ajan myöhässä jostain. Onneksi myös muutama muu smurffi omistaa kellon, joten koko joukkue on harvemmin ihan aikatauluista ulkona. Ja luojan kiitos emme käy ulkomailla kuin kerran vuodessa, sillä Ruotsin ja Suomen aikaeron käsittäminenkin oli eräälle nimeltä mainitsemattomalle smurffille aivan liian hankalaa. Pelien jälkeen palautuminen on tietysti tärkeää ja parasta palautusjuomaa on veteen sekoitettu suklaanmakuinen hera, jossa on vähän maltoa seassa. (Kuulostaa biokemistin aikaansaannokselta, mutta toimii!)

Elisan hienoin hetki salibandyn parissa on ehdottomasti viime kevään pronssiottelu. Kysyttäessä mieleen jääneitä huipputorjuntoja, ovat pronssin ratkaisseet rankkaritorjunnat kuitenkin jo ilmeisesti unohtuneet, sillä Elisa ei muista mitään mainittavia yksittäisiä torjuntoja. Tai sitten rankkarivenymiset syntyivät flow-tilassa, josta ei kummempia muistijälkiä jäänyt. Muille smurffeille ottelun parhaana palkitun pelaajan viimeinen ja ratkaiseva torjunta on piirtynyt hyvinkin selkeästi mieleen! Vaikeimpana vastoinkäymisenä on myös mielessä viime kevät, sillä pleijareiden pelaaminen oli haastavaa polven sivusiteen repeämisen vuoksi. (Selittäneekö tarpeeksi kova lääkitys siis aiemmat aukot muistissa?) Taistelu kuitenkin kannatti ja palkintona oli historiallinen SM-pronssi.

Tähän kauteen valmistautuminen on sujunut nousujohteisesti. Kevät ja kesän alku kuluivat polven parantelemiseen ja loppukesästä raskas työ verotti voimia ja aikaa treenamiselta. Viime viikot ovat kuitenkin menneet Elisan mielestä jo paremmin, sillä on jaksanut keskittyä ja paahtaa täysillä jokaisen harjoituksen. Maalivahdin silmin kauden avauspeli KooVeeta vastaan ei vielä ollut kauhean loistavaa. Hyviä hetkiä oli ajoittain, mutta pallo tuntui polttelevan yhden jos toisenkin lavassa. Ensimmäiseen kotiotteluun odotuksia on paljon ja joukkueen pitäisi pystyä parantamaan otteitaan. Linnanmaalle on mukava päästä pelaamaan pitkästä aikaa ja toivottavasti yleisökin löytää paikalle.

Seuraavaksi siirrytään pois salibandysta ja utelemaan Elisan muita bravuurilajeja säbän ja pallonheittopelin lisäksi. Viime aikoina ei ole yllättäen ehtinyt harrastelemaan paljon muuta, mutta sulkapallotaitoja löytyy tarvittaessa. Toivottoman huono Elisa kertoo olevansa kaikissa lajeissa, joissa jaetaan tyylipisteitä tai tarvitaan rytmitajua. Tanssikisat siis jäävät suosiolla väliin. Opiskelujen puolella Lellusta tulee rakennusinsinööri ja jonain päivänä olisi tarkoitus suunnitella rakennuksia. Tiedustelin myös näinkin merkittäviä kysymyksiä kuin,  jos olisit taiteilija niin mikä olisi taiteenlajisi. Se olisi pienoisen mietinnän jälkeen valokuvaus. Myös kokkauspuolelle löytyy lahjoja (tai sitten Matti ei kehdannut kertoa totuutta) ja paras taidonnäyte on kuulemma jauhelihakastike. Resepti kuuluu, että se on tooosi rasvaista ruskeakastiketta, joten kyllä tällä Top Chef-tittelin ansaitsee.

 

Elisa tunnustaa olevansa koukussa puhelimeensa, muttei kuitenkaan yhtä pahasti kuin jotkut muut smurffit (esimerkiksi Julle tai Miia :D). Jos täytyy valita WhatsUp-ryhmä tai kirjeenvaihtorinki, huolestuttavaa kyllä WhatsUp vie voiton. Puhelimen näpräilyn lisäksi rentouttavinta toimintaa on sohvalla makoilu hyvän kirjan kanssa. Lehdistä Elisa lukee lähinnä vain Kalevaa. Jos on enemmän aikaa rentoutumiseen, suuntana on Vaala. Kesällä aikaa voi käyttää muun muassa kalastukseen ja talvella moottorikelkkailuun. Telkkarin ohjelmatarjonnalle on se ja sama, sillä Lellukka ei kerkeä tai jaksa katsella mitään. Elokuvienkin katselu on myös raskasta puuhaa, joten senkin suhteen Elisa sanoo olevansa aika laiska. Ensimmäiset Pirates of the Caribbean-leffat olivat kuitenkin hyviä. Ärsyttävimpien bändien listalle ensimmäisenä pääsee Pariisin Kevät. Kesä onkin kevättä mukavampi vuoden aika ja joululahjaksi kelpaisi hyvä kirja. Unelmien matkakohde mahdollistaisi rentoutumisen ja rauhan, sillä Elisa haluaisi matkustaa Kanadaan ja mielellään johonkin pieneen kaupunkiin vuorten ja metsien keskelle.

Kellosmurffin suuri ylpeydenaihe on se, että kouluhommat ja työt hoituvat ajallaan tiukassakin aikataulussa. Luonnettaan Elisa kuvailee sanoilla rauhallinen, reilu ja huumorintajuinen. Parasta Oulussa on murre ja tärkeimpiä tukijoita ovat Outi, äiti ja isäntä. Viimeinen kysymys viikon smurffille on vakio. Jos olisi pakko laulaa karaokea, Elisa esittäisi Hepokatti-laulun, sillä silloin yleisö saisi miettiä onko kamalampaa biisi itse vai Elisan tulkinta siitä. Luulisin, että tätä showta ei tulla ihan heti näkemään, vaikka näkemisen arvoinen taatusti olisikin!

Ensi viikolla esittelyvuoron saa Riiviösmurffi. Riiviösmurffi on tunnettu kepposistaan joukkueen reissuilla sekä hurjasta laukauksestaan. Kuka säikytteli muut smurffit tolaltaan Lappeenrannan metsissä? Se selviää ensi kerralla. 

On the Road Again - Liigakauden avaus Tampereella

Kesän ja alkusyksyn ajan OLS Naiset ovat huhkineet fysiikkareeneissä, hioneet lajitaitojaan, kasvattaneet joukkuehenkeä ja haravoineet Qstock-talkoissa.  Nyt on kuitenkin tullut aika aloittaa uusi kausi salibandyliigassa! Perjantaina Smurffit kokoontuivat Linnanmaalle kannustamaan OLSin miehiä, pitämään kahviota sekä viimeistelemään pelikuvioita. Reportterismurffi pääsi riehumaan katsomossa ja tässä tuloksia. 

 ihanat kahvion tädit

 pikkusmurffit

hevismurffi kannustaa

Miesten ja Seinäjoen peliveljien tiukan ottelun jälkeen meillä oli viimeinen lyhyt harjoitusottelu, jossa vastaan asettui HauVe. Alkuun Smurffien kone hieman yski ja peli tuntui tahmealta. Onneksi loppua kohti taso kuitenkin nousi ja saatiin hyviä onnistumisia. Ottelun tehonaisina häärivät muun muassa Salla Suomela ja Maarit Kettunen. Lopullinen kokoonpano sunnuntain ensimmäiseen liigaotteluun saatiin selville ja kirpeässä syyssateessa jaettiin vielä pelisukkia ja muita kamppeita.

Lauantaina laumamme kokoontui Urheilutalolle jo kahdeksalta aamulla ja matka kohti Tamperetta alkoi. Matka tosin taittui tällä kertaa henkilöautoilla. Nukkumisen, juoruilun ja Alias-arvuutteluiden siivittäminä saavuimme tuttuun tapaan ABC:lle pitämään ruokataukoa. Asiakasmikron luona oli taas ruuhkaa kun sinitakkinen lauma saapui omien kanapastojensa kanssa. Onneksi myös jotkut Smurffit ovat varoissaan ja noutopöytäkin tyhjeni kiitettävään malliin.

Tampereella suuntasimme tarkkailemaan Kooveen ja Happeen kohtaamista. Katsomossa pelaajat tekivät havaintoja tulevan vastustajan pelitavasta ja nähtiinpä kaukalossa myös ex-Smurffi Viivi Pumpanen. 

Majoitus oli tällä kertaa huippuluokkaa, sillä Scandic Rosendahl tarjosi mukavat huoneet ja hienot lenkkeilymaastot Pyynikin vetten äärellä. Pelin jälkeen oli vapaa-aikaa, jolloin osa suuntasi ystävien tai sukulaisten luo ja ehtipä yksi Smurffeista myös kummiksi ristiäisiin. Illalla käytiin vielä lenkkeilemässä ja pidettiin palaveria. Yöllä nähtiin vielä massiiviset ompelutalkoot, kun yksi jos toinenkin oli jättänyt mainosten ompelemisen hieman viime tippaan. Onneksi meidän leirissä kaveria ei jätetä, vaan lopulta yhteistyöllä kaikille saatiin nimet selkään ja mainokset paitoihin. 

Sunnuntaiaamu alkoi tuttuun tapaan aamulenkillä ja odotetulla aamupalalla. Tämän jälkeen vetäistiin uudet Fat Pipe-paidat niskaan ja suunnattiin aamureeneihin hallille. Tuttuun tapaan Tampereen keskustassa mentiin melkoista rallia ja lopulta jokainen auto saapui hallille eri suunnasta. Kaikki kuitenkin löysivät perille vaikka osalla matkaan mahtui muutama u-käännös. Harjoitusten jälkeen suunnattiin vielä hetkeksi hotellille. Somettaja-Smurffit eivät kestäneet hetkeäkään erossa toisistaan vaan puhelimet piipittivät joka huoneessa. (Reportterismurffi  kannattaa vanhan mallista kirjeenvaihtorinkiä moisten Wazap-ryhmien sijaan)

Kauden ensimmäisen liigaottelun kynnyksellä fiilis oli huikea mutta jännittynyt. Ensimmäisen liigaottelunsa pelanneet Maarit, Jonna ja Laura tosin vaikuttivat yllättävän rauhallisilta eikä heidän otteissaan jännitys paistanut.  Hyvällä tsempillä otteluun lähtenyt OLS hallitsi alkua, mutta meinasi hukata otteensa. Kotijoukkue Koovee pääsikin mukaan peliin ja lähti kolmanteen erään johtoasemissa. Smurffit näyttivät kuitenkin taistelutahtonsa ja lopun hyvällä pelillä nousivat rinnalle ja ohi. 

Pelin ensimmäisestä smurffimaalista vastasi Salla Suomela. Ottelun parhaana palkitun Sanna Ristelin pyörähdykset purivat ja hienon nousun kruunasi loistopassi keskustaan liikkuneen Sallan lapaan. Edes rikkinäiset kengät eivät haitanneet kun kova ja tarkka laukaus upposi Kooveen maaliin ja Smurffit pääsivät tuulettamaan! Toisen maalin väänsi Kristiina ”Laituripari” Kauppila. Kooveen puolustus hieman haparoi ja Krisse käyttää tilaisuutensa.  Juoksukilpa ja vääntö pallosta päättyy arvatenkin Muhoksen voittoon ja pallo on lopulta maalissa.

Olssin tasoituksen iskee laidasta hyökkäävän puuman lailla nouseva Marianne Kinnunen. Vahva kantti painuu maaliin ja Smurffit ovat taas pelissä mukana. Jatkoaikaa ehtii kulua vain 11 sekuntia kun Kauppila vääntää taas vahvasti pallosta ja vie sen maalin taakse. Syöttö maalille, jonne Laura Liimatta nousee ennakkoluulottomasti puolustajan tontilta ratkaisemaan ottelun. Ensimmäinen liigamaali tulee tärkeään paikkaan ja OLS korjaa ottelusta täydet kaksi pistettä. Karokaan ei saanut sydänkohtausta, vaikka läheltä kuulemma piti.  

Palautteluiden ja kiireisten suihkutoimenpiteiden jälkeen olssittaret suuntasivat ABC:n noutopöydän ääreen ja siitä kotia kohti. Matkalla nähtiin myös hienoja luonnonilmiöitä ja juttujen taso vain parani kun Oulua lähestyttiin.

Lopulta puolen yön jälkeen väsyneet Smurffiinat kömpivät kotiinsa. Maanantain lepopäivän jälkeen jatkuu armoton työnteko ja lauantaina pelataan kauden ensimmäinen kotiottelu, kun PSS saapuu Linnanmaalle. 

Smurffit toivottaa kaikki tervetulleeksi kotiluolaansa kannustamaan ja nauttimaan pelistä!  

Täällä ollaan

Kun muu joukkue matkasi jo eilen Tampereelle valmistautumaan sarja-avaukseen, jäi loukkiosasto hoitamaan velvollisuuksia koti-Ouluun. Miesten pelien kahvio on yksi monista talkoista, joilla olssittaret rahoittavat toimintaansa. 

Haluaisin jo nyt kehua omiani: voitto jee! Peliraporttia ja kuulumisia Tampereen matkasta luvassa myöhemmin.

Kuvassa myhäilevät Iida ja Kikka vastasivat tänään kahviossa myynnissä olleista leivonnaisista. Erän pukukopistakin kiiteltiin maistuvasta piirakasta.

Onneksi tulospalvelu toimii kovin moitteettomasti ja pelejä on helppoa seurata reaaliajassa.. Tai sitten juostiin koko KooVee - OLS- pelin ajan kyselemässä väliaikatietoja Twitteriä käyttävältä henkilöltä.. Loukkiosasto ei siis vastaa OlsNaisten twitter-tilistä (kun ei me osata semmosia).

Miesten salibandyliigan ottelussa OLS - Erä III tilanne on kahden erän jälkeen 3-8. Kyllä täältä vielä noustaan, GO OLS!

Päivän toiseksi hauskin juttu (voitokkaan sarja-avauksen jälkeen) on OlsNaisten tuore WhatsUp-ryhmä. Tästä ei voi seurata muuta kuin jatkuvaa puhelimen piipitystä ja kohtalaisen laadukasta huumoria.

Ei meillä muuta, hulvatonta sunnuntai-illan jatkoa!

Viikon Smurffi: Megafonismurffi

Viikon Smurffi-palsta esittelee blogin seuraajille kaikki smurffilauman jäsenet yksi kerrallaan. Kurkistamme hieman pelaajien menneisyyteen, tulevaisuuteen sekä mietteisiin salibandystä. Selvitämme myös muun elämän kuvioita ja sitä, onko smurffeilla ylipäätään muuta elämää. Ainakin ensimmäisen haastateltavan kohdalla herää välillä pieni epäilys tästä :)

Viikon smurffina aloittaa itseoikeutetusti smurffilauman äänitorvi ja kiistaton johtaja eli megafonismurffi.

Koska timantit on ikuisia... Annukka Häkli!

Annukan mittava salibandyura on alkanut Ruukin yläasteen sählykerhosta, josta vuoden sähläilyn jälkeen kävi kutsu isompiin ympyröihin eli Oulaisiin Saksiniekkoihin. Pari vuotta kului harrastaen sekä yleisurheilua että salibandyä, mutta lopulta joukkuelaji vei voiton ja hyvä niin! Saksiniekkojen ajoilta jäi paljon mahtavia muistoja sekä pelikentiltä että vapaa-ajalta. Tällöin elettiin siis villejä teinivuosia. Joukkueessa oli pelaajia monien eri lajien parista, sillä yleisurheilijat, jääkiekkoilijat ja pesäpalloilijatkin olivat eksyneet yhtä aikaa säbäkaukaloihin. Tulos ei ollut hassumpi, sillä joukkueen kirkkaimpana saavutuksena oli C-tyttöjen SM-kulta. Annukka myöntää, että säbämaila pysyi jo silloin kohtalaisen hyvin käsissä ja huimat tehopisteet kertovat omaa tarinaansa.

Pitkään kenttiä kyntänyt ja kynäillyt Häkli on ollut mukana nykyisen OLS Naisten taipaleella alusta asti ja smurffilauman kuvitteleminen ilman kymppipaitaa on liki mahdotonta. Hienoimmaksi hetkekseen salibandyn parissa Annukka nostaa viime kevään SM-pronssin. Toisaalta hienoja hetkiä tulee joka treeneissä, joko pelillisellä puolella tai muuten. Ei siis ihme, että smurffikapteeni jaksaa yhä puurtaa joukkueen hyväksi. Suurimmiksi vahvuuksikseen pelaajana Annukka mainitsee kokemuksen ja pelin rakentamisen. Joukkue yhtyy näkemykseen, sillä ilman näitä smurffilauma olisi pulassa! Kehitettävää Annukka näkee tavassaan miettiä peliä liian monta syöttöä eteenpäin (allekirjoittanut smurffi tosin on pelkästään kateellinen tästä ominaisuudesta!) jolloin ensimmäinen suoritus saattaa jäädä tekemättä kunnolla. Myös fysiikka on kuulemma edelleen kehittämisen tarpeessa.  Annukka kertoo ihailevansa pelaajia, jotka antavat itsestänsä kaiken eivätkä luovuta.  Tässä tapauksessa smurffilaumasta löytyykin monta fanittamisen arvoista pelaajaa.

aarteita valokuva-albumin kätköistä

Smurffikapteeni on ehtinyt lätkiä naisten liigassa jo melkoisen kasan maaleja. Erityisesti mieleen ovat jääneet ensimmäinen liigamaali Olssin paidassa sekä voittomaali, jolla NST kaatui ensimmäisen kerran ja vieläpä kotikaukalossa. Silloin oli mukava nostaa kädet pystyyn. Kysyttäessä uran vaikeimmista vastoinkäymisistä mieleen ei tule mitään valtavaa ylämäkeä, mutta ajoittain on tuntunut siltä kuin mailaa ei osaisi pitää edes oikein päin kädessä saatikka hyökätä kohti oikeaa päätyä. Onneksi näistä hetkistä on kuitenkin aina selvitty joukkuekavereiden ja valmennuksen tuella ja oikea suunta on taas löytynyt. (Reportterismurffin mielestä on huojentavaa, että joku muukin on joskus meinannut hyökätä omaa maalivahtia vastaan.. edes kuvainnollisesti!)  Annukka on myös kantava voima smurffien taustatyössä, sillä hänen tehtäviinsä kuuluvat lähes kaikki juoksevat ja paikallaan seisovatkin asiat. Ilman Annukan työpanosta joukkueella ei olisi bussia, majoitusta, harjoitusvuoroja, talkoita, rahaa tai Adidaksen hienoja vaatteita.  Myös ottelutapahtumien järjestäminen ja kaikki rahantulo ja –meno kulkee samaa kautta.  Niinpä smurffien asioiden hoitaminen vie paljon myös vapaa-aikaa ja on varmasti välillä raskasta! Onneksi kapteenismurffi on tottunut pitämään lankoja käsissään ja hommat hoituvat, kunhan vaan muut smurffit muistavat hoitaa oman osansa.

Smurffien elämään kuuluu tietysti myös paljon matkailua ja bussissa istuminen on monien viikonloppujen pääaktiviteetti. Pitkiä bussimatkoja Annukka kuluttaa nukkumalla, lukemalla sekä höpöttämällä muiden kanssa. Uhkapelit ja mikrofoniin laulelu eivät siis kuulu harrastuksiin. Pelipäivän rituaaleja tai rutiineja ei löydy sen kummempia, kuin kotipeleissä aamujään jälkeinen päiväunihetki. Myös se, että syö pelipäivänä hyvin on tärkeää. Pelikampauksena Annukka suosii lettiä, ponnaria tai molempien yhdistelmää. Onneksi joukkueesta löytyy liuta hiustaiteilijoita, joiden varauskalenterissa on tunkua ennen pelejä. Jokaisella smurffilla on myös oma roolinsa ja paikkansa pukukopissa. Ensimmäisenä pukukoppiin saavuttaessa oman paikan löytäminen on tärkeintä ja siinä voi kököttää, jos suinkin ennättää. Yleensä Annukalla tosin pitää kiirettä plus/miinus-lomakkeiden tai muiden tärkeiden asioiden hoitamisessa. Kopissa hän myös yrittää joskus olla aikuinen ja käyttäytyä coolisti, eikä hölöttää (kuten suurin osa muista epäcooleista smurffeista tekee). Tosin yleensä joku sitten laukoo jotain ihan päätöntä, johon on vaan pakko revetä, ja yritys menee siinä. Smurffit yleensä säästelevät coolia käyttäytymistä ja osaavat olla hiljaa vain hyvin tärkeissä tilanteissa.

Smurffien musiikkimaku herättää yleisesti melkoista huolestusta. Annukka ei keskity musiikkeihin alkulämmittelyssä tai peleissä juurikaan, mutta hyvä mieli tulee smurffibiiseistä (kelleppä ei!).  Lempipalautusjuomakseen hän mainitsee suklaanmakuisen Forever Ultra Shaken. Suunnataanpa sitten katseet tulevaan! Kauteen valmistautuminen on kuuleman mukaan sujunut hyvin ja mailakin on ollut vain kerran väärinpäin kädessä. Kauden ensimmäiseltä liigaottelulta Annukka odottaa todella valmista smurffilaumaa, fiksua ja tehokasta peliä sekä kahta pistettä. Vuokatissa Miss OLS-kisojen ohessa pidettiin myös kapteeniäänestys ja Annukka kantaa tällä kaudella hihassaan C:tä. Joukkueen kapteenina oleminen on tuntunut hienolta, eikä Annukka päästä pelaajiaan helpolla. Smurffit ovat kestäneet kuulemma hyvin kapteenin tuittupäisyyttä ja joukkueen mielestä kapteeni on onnistunut erittäin hyvin! Ruotsin reissu tosin tarjosi hieman kielellisiä haasteita. Tuomarit eivät jostain syystä ymmärtäneet että ”hyöty meni jo!” Muutaman kerran keskustelu piti aloittaa ihan alusta kun kiihtyneenä sanat meinasivat olla hukassa ja sekaisin. Hyvin kuitenkin selvittiin tästäkin, ja onneksi tuomareille asiaa ei mennyt valaisemaan esimerkiksi Muhoksen smurffisankari.

Pysytään vielä urheilun parissa, mutta unohdetaan salibandy. Seuraavana tiedusteltiin missä lajissa salibandyn lisäksi Annukka on huisin hyvä ja vastaukseksi löytyi lentopallo, kunhan ei tarvitse iskeä tai torjua.  Iskeminen ja torjunta voidaan siis unohtaa lentopallon osalta, mutta se, sujuvatko ne muissa ympyröissä jäi arvoitukseksi. Laji, missä Annukka on toivottoman huono, on kuulemma keilaus. Siinä menee hermot, mutta kun kutsutaan pelaamaan, niin ei voi kieltäytyä. Siispä lopulta megafonismurffi huutaa, kuinka inhoaa tehdä asioita joissa on huono tai joita ei osaa. Smurffilauma tietää miten Annukka suhtautuu epäonnistumisiin ja häviämiseen, joten voimme kyllä elävästi kuvitella tämän tilanteen.  Työelämässä onneksi Annukka osaa hommansa, sillä hän on työskennellyt kaupungin Hyvinvointipalveluiden palvelusihteerinä jo 6,5 vuotta. Vapaa-ajalla rentoutumiseen toimii parhaiten hyvä kirja. Yritin myös tiedustella kokkausbravuureja, mutta niitä ei kuulemma liiaksi ole.. tortillojen teko kuitenkin sujuu!  Lempiaamiainen sisältää ruisleipää, meetvurstia, kurkkua ja maitorahkaa. Tosin myös Scandicin aamiaiset maistuvat! Maitorahkaan Annukka tunnustaa olevansa koukussa. Internet-sivuista eniten käytössä ovat facebook sekä hotmail.com ja lempilehtiin kuuluvat Kaleva ja MeNaiset. Smurffipuvun lisäksi Annukka viihtyy muissa tuulihousuissa sekä neuleessa ja farkuissa. Unelmien matkakohde on pienoinen yllätys, sillä Islanti ja ratsastusvaellus ovat olleet haaveissa.

Reportterismurffi suuntaa katseensa jo niinkin pitkälle kuin jouluun! Joululahjaksi Annukka tosin haluaisi käytännöllisesti uudet pelikengät. (Täh? Miksei sitä ratsastusvaellusta?)  Mieluisia tv-ohjelmia kyseltäessä se salainen kokkipuoli kuitenkin paljastuu, sillä kaikki ohjelmat missä Gordon Ramsay esiintyy, kuulemma käyvät.  Parasta kotikaupunki Oulussa on kaikki, sillä paikat joissa haluaa olla, ovat lähellä sekä Oulu on sopivan kokoinen. Tärkeää ovat myös kaikki entiset ja nykyiset smurffit! Annukka on ylpeä siitä, että on kasvanut edes sen verran aikuiseksi, että kasassa ovat vakiotyö, asuntolaina sekä auto. Luonnettaan kapteenismurffi kuvailee kolmella sanalla näin: luotettava, periksiantamaton ja vähän kahjo. Tärkeimpiä tukijoita ja faneja ovat äiti ja iskä. Viimeiseksi kysymykseksi heitettiin vielä, että jos olisi pakko laulaa karaokea, minkä biisin esittäisit. Annukka ei kuulemma laula mutta pakon edessä irtoaisi Cheekin Jos mä oisin sä. Jäämme odottamaan seuraavaa järvi-karaokea. 

Reportterismurffi kuittaa ja ensi viikolla selviää kuka on smurffilauman Neiti Aika! Kellosmurffin ansiosta joukkue ryntää ajoissa alkulämmittelyistä salivuorolle, eikä hänen rooliaan peleissä voi pitää mitenkään pienenä. 

Hanna-Mari Uimonen

Hanna-Mari Uimonen 

Lempinimi: Hantta

Syntymävuosi: 1991

Kätisyys: Left 

Aiemmat seurat: Merikoski SBT

Eläin, joka kuvaa pelityyliäsi: Pieni leijona

Kun pysähdymme ABC:llä, mitä herkkuja syöt: Junnu ruuat on hyvii ;)

Ammatti/Mitä opiskelet: Luultavasti opiskelija/ Sosiaali ja terveys-ala

Lemppari vieraspelikohde: Kaikki kelpaa, mutta kovat pelit on parhaita (classic, pro)

Erikoistalenttisi: Höpöttäminen ja laulaminen siskon kans! (Henna)

Kerro jotain itsestäsi, mitä kukaan muu ei vielä tiedä: Kukaan ei tiedä, että osaan tehä tosi hienon kalanruotoletin:D 

Kapteeniston kommentit: Hantta tunnetaan komeista ilmaveiveistään ja joukkueen parhaista käsistä. Mehupillillä riittää paljon hyviä juttuja ja kommentteja, sekä kauniita lauluja siskon kanssa. On lanseerannut pelinkääntöön nimeänsä kantavan vaihtoehdon "Uimoset". Rauhallinen ja varma pelaaja.

Salla Suomela

Salla Suomela #11

Lempinimi: Saltsu, Poski

Syntymävuosi: 6.5.1995

Kätisyys: left

Aiemmat seurat: LNM (Limingan niittomiehet)

Eläin, joka kuvaa pelityyliäsi: Gaselli

Kun pysähdymme ABC:llä, mitä herkkua syöt: Kanapastaa

Ammatti/Mitä opiskelet: Kastellin urheilulukiossa käyn

Lemppari vieraspelikohde: Helsinki

Erikoistalenttisi: Riimien heittely

Kerro jotain itsestäsi, mitä kukaan ei vielä tiedä: Mulla on ollu lemmikkinä kaks undulaattia Martti ja Aleksi

Kapteeniston kommentit: Limingan ihme Oulun naissalibandylle. Treenihullu, jolle lepo on pahin painajainen. Poski tekee kaiken täysillä loppuun asti ja on erittäin taitava pallonkäsittelijä, johtuneeko lie neppailuista Limingan salibandypyhätössä.. On syystäkin ollut jo kahdessa naisten maajoukkuetapahtumassa.

Liiga-avaus ja Annukka Häkli

Tällä viikolla se taas alkaa, nimittäin ihan oikeat sarjapelit ja liigakausi 2013-2014. Hui! Reeneissä on käyty viisikkojuttuja läpi: hyökkäystä, puolustusta, karvausta, pelinkääntöä, peittotreenejä.. Ja jotenki kaikki tekeminen on vaikuttanu just siltä, että se sarja tosiaan alkaa tällä viikolla.

Eka peli siis pelataan tänä vuonna vieraissa KooVee:ta vastaan sunnuntaina. Tämä ilta on vapaata, ja huomenna on vielä reenit. Voisin kuvitella, että mitä pidemmälle viikkoa mennään, sen enemmän jännitys kasvaa. Onhan tää hienoa!

Liiga-avauksen ja kaiken kunniaksi julkaistaan tän vuoden pelaajakortit nyt ekaks täällä. Kuvat ei ehkä oo uusinta materiaalia, koska pelaajakorttikuvia ei tosiaan oo vielä tälle vuodelle.. Muttaniin, ensimmäisenä smurffikapu Annukka Häkli:

Annukka Häkli #10

Lempinimi: Annukka, Shäggy

Syntymävuosi: 1983

Kätisyys: left

Aiemmat seurat: Saksiniekat, SC Mupa, Merikoski SBT, OYUS

Eläin, joka kuvaa pelityyliäsi: Rynnäkköeläin

Kun pysähdymme ABC:llä, mitä herkkua syöt: Noutopöytä tai vuohenjuustokanaa vai mitä se on?!

Ammatti/Mitä opiskelet: Tradenomi, työskentelen palvelusihteerinä

Lemppari vieraspelikohde: Turku. Eiku tällä hetkellä varmaan NST ja Lappeenranta, siellä osataan järkätä ja sieltä saa vissyä. ;)

Erikoistalenttisi: Osaan puhua linnuille ja oon yhden äänen beatbox-talentti

Kerro jotain itsestäsi, mitä kukaan ei vielä tiedä: Oon ihan mukava tyyppi?

Kapteeniston (ei Annukan) kommentit: Joukkueen supreme-leader. Tunnetaan myös matkanjohtajana, joukkueenjohtajana, pelillisenä johtajana... Kun annukka on kentällä ääntä ja tapahtumia ei puutu. El Capitano.

On tapahtunut vanheneminen

Synttäripäivä on herkkupäivä ja sankari tarjoaa! Smurffeilla se on sääntö jonka rikkomisesta seuraa rangaistus. Sakkoja, sakkoja!

Omalle kohdalle osuessa yli kakskymppisillä (paitsi Krissellä jo 18-vuotiaana) ikäkriisi nostaa päätään kun treenien lopussa joku lausuu ne sanat. On tapahtunut vanheneminen. Sitä seuraa rytmikäs onnea- huuto ja rynniminen, koska kaikkien toki pitäis saada ekana. Varsinki Julian.

Eilen tapahtui vanheneminen; Onneksi olkoon Sanna "Seija" Risteli! Dumlelakut oli naminam!

i Umeå spela lite innebandy

Rakkaaseen länsinaapuriin lähdettiin viimeviikon perjantaina tarkoituksena pelata harjotuskauden viimeiset harkkapelit Uumajan Scandic cupissa. Reissu starttasi 8.45 urheilutalon pihalta ja matkaan lähettiin tunnelmallisesti pikkuautoilla. Viisi autoa ajoi kilpaa (mutta rajoitusten mukaan) ensimmäisenä päämääränä mikäs muu kuin ABC, tällä kertaa Tornion yksilö. Melkein kommelluksittahan sinne kaikki autot selvisivät, lukuunottamatta erään auton "pientä" bensavajetta kesken matkan..

Torniosta matka jatku Luulajaan muutaman tietyön siivittämänä, jossa sitten pysähdyttiin syömään. Luulajassa oli jonkun sortin ruokamarkkinat meneillään, joten kaupungilla oli paljon porukkaa ja kojuja. Me taas etittiin jotain pastapaikkaa ja kun kukaan ei semmoista tienny oli tuloksena 20 Ols-pukuista turistisuomalaista jotka oli vaan tientukkona. Lopulta kaikki hajaantui omiin paikkoihin ja tästäkin sitten selvittiin. 

Loppumatka sujui mukavasti ihania kaksikaistasia teitä ajellessa ja matkalla hotellille vain kaks autoa eksyi, ja ainakin allekirjoittaneen autossa meinas tunteet kuumua.. Mutta kerranki oltiin kuitenki ajoissa perillä ja ennen pelin ja lämmittelyjen alkua ehittiin jopa käydä tustumassa hotellille, joka oli niinki pitkän ku 400 metrin päässä hallilta. Ja ainiin otettiinpa myös ensikosketus Ruotsin minimarkettiinki!

Noh, hallilla oltiin sitten taas aivan hukassa, koska kaikki jostain kumman syystä puhu Ruotsia. Ja kaiken lisäksi ei ollu pelkkää yhtä kenttää ja yhtä hallia vaan kaks hallia ja ainaki kolme kenttää (tai ainaki meijän pelit oli kolmella erillisellä kentällä). Riitti siinä ihmeteltävää meille jotka ollaan totuttu Urheilutalon tai Linnanmaan kaltasissa halleissa oleskelemaan. Lopulta kuitenki, sekä oikei kenttä, että koppi löyty. Lämpät saatiin lämpättyä, peli pelattua Strömsbro IF vastaan ja Karon sanoin raikkaalla pelillä tuli voitto 6-1!

Täältä lisää juttua peleistä!

Perjantai oli siis kaikenkaikkiaan onnistunu päivä. Lauantaihin herättiin 8.45 aamulenkillä ja sen jälkeen aamupalalla. Ikäviä loukkaantumisia oli tullut ja sen takia päivän peleihin lähdettiin vain kolmella kentällä. Aamun peli oli IBK Falunia vastaan ja enää esitys ei ollukkaa niin raikasta, ainakaan ekassa erässä.. Käteen jäi vaan karvas 5-8 tappio.

Annukka tilannu pelin jälkeen ruuat hallille ja kaikki nälkäsinä alko oottaan siis ruokaa. Kun pihalle kaarto punanen pakettiauto jonka peräosaan oli pystytetty keittiö/ruokakoju heräsi mielenkiinto vielä entisestään. Ruuaksi oli luvattu grillattua kanaa joka oli "ekologiska" ja "lokala bönder", mitä nyt sitte meinaskaa. Ikäväkseen ensimmäiset ihmiset joka kanoja pääs ahmimaan huomas, että kanat ei ollu vielä kypsiä vaan hieman punaisia ja verisiä keskeltä, joka tarkotti siis että eipä vielä alettukkaan syömään vaan palautettiin ruuat takas kojuun.. Tilalle saatiin kuitenki jotain revittyä possua, joka maistu makkaralle ja oli oikeinkin hyvää. Ihan viimesimmät sai jopa ranskiksia riisin sijaan. Nam! 

Ruuan jälkeisellä väliajalla suurin osa käytti ajan katsastamalla Ruotsalaista tarjontaa niin miessalibandyn kuin muutenkin miesten suhteen. Kovaa väittelyä oli, ovatko ne Ruotsalaiset nyt sitten paremman näkösiä kuin Suomalaiset? Ruotsi kuullosti vievän taas kerran voiton tässäkin asiassa.

Seuraava peli pelattiin pääareenalla IBK Dalenia vastaan ja tämä peli ratkaisi pääseekö Ols taistelemaan kullan vai pronssin värisestä mitallista. Me pelattiin hyvin, mutta se ei riittänyt ja takkiin tuli 5-3. Seuraavana päivänä siis pronssipeliin. 

Sunnuntai sai saman startin kuin lauantaikin eli perinteisen aamulenkin ja sen jälkeen aamupalan. Vaikka porukka alko olla jo väsynyttä oli kaikilla halu lähteä voittamaan sunnuntain peliä Strömsbrota vastaan. Pelkkä halu ei kuitenkaan riittänyt vaan jumbosija herkesi 3-0 tappiolla kun 58 kertaa pelin aikana laukonut Ols ei tehnyt yhtään maalia. Turnauksen peleistä kuitenkin jäi yleisesti ottaen hyvä maku suuhun. 

Paluumatka sujui muuten ongelmitta, mitäs nyt junnuauto metsästi bensa-asemaa, joka hyväksyis muunki ku visan maksuvälineenä. Kaikki pääsi ehjänä kotiin puolen yön aikaan ja onnellisena omaan sänkyyn nukkumaan. Läppä alkoi loppumatkasta ja muutenki viikonloppuna olemaan jo niin hyvää että sitä unta ja lepoa nyt tosiaan kaipasikin kaikki!

Tähän päätty Ols naisten harjotuskausi ja harjotusottelut ja tällä viikolla suurin osa vietteleekin ns. väliviikkoa kun maajoukkuenaiset on Puolassa. Nyt vaan hulluna jännäämään ja innolla oottamaan ensi viikkoa ku liiga starttaa sunnuntaina KooVee:ta vastaan vieraissa!

Here we come

Mukavaa tiistaista aamupäivää!
Piakkoin tämä blogi täyttyy smurffiinoiden värikkäästä arjesta, welcome aboard!